Elämme jännittäviä aikoja. Korona vaikuttaa meihin kaikkiin; tavalla tai toisella. Samalla on huomattavissa, että hyvinvointipalveluita ja esimerkiksi ”self help” -kirjallisuutta kulutetaan varmaankin enemmän kuin koskaan ennen. Tämä voi kertoa siitä, että ihmiset ovat havahtuneet niiden tarpeellisuudesta.

Monelle korona on tarkoittanut eristäytymistä lähes kaikesta. Siitä seuraa herkästi ongelma, jossa seinät kaatuvat päälle ja ajatukset eivät anna rauhaa hetkeksikään. Kodista saattoikin yhtäkkiä tulla vankila, josta tahtoisi päästä palavasti pois.

Eikö kuulostakin absurdille: työpaikalla ollessa sitä toivoo olevansa pieruverkkareissa kotona rentouttavammassa ympäristössä, mutta nyt kun monelle etätöiden myötä avautui mahdollisuus tähän, niin nyt sieltä tahtookin päästä pois. Kodista tulikin yhtäkkiä työpaikka. Syttyi kenties kaipuu takaisin työpaikalle konttoriin sermiseinien ympäröimäksi ja kollegoiden keskelle kahvitupaan. Kauhea hinku päästä salille, kahviloihin, parturiin tai kampaajalle, shoppailemaan, matkustamaan ja niin edelleen.

Kuin ottaisi lapselta nallen pois

Ihmisiä vaivaa herkästi alitajuinen tyytymättömyys siihen mitä heillä jo on. Kaikkea ympärillä olevaa pidetään itsestäänselvyytenä. Korona opetti monelle varmasti sen, että asiat eivät välttämättä ole aina samoin kuin ne ovat juuri nyt. Maapallolla voi yhtäkkiä alkaa leviämään pandemia, joka vaatii valtioilta rajuja toimenpiteitä ja radikaalia reagointia. Kuten vuoden 2020 aikana nähtiin ja näemme sitä edelleenkin.

Emme ymmärrä, että mitä kaikkea meillä oikeasti on, ennenkuin se otetaan meiltä pois. Kuin nappaisi lapsen huoneessa nurkassa istuvan nuutuneen ja nukkavierun nallekarhun, jonka toinen nappisilmäkin on jo kauan ollut teillä tietämättömillä. Kun lapsi huomaa nallen puuttuvan, syntyy paniikki ja hätä. Yhtäkkiä se nalle saattoikin olla hänen kaikkein rakkain aarteensa, vaikkei siihen ollut koskenutkaan koko kesänä.

Kun ei ollut menemisen mahdollisuutta ihmiset oivalsivat uusia mahdollisuuksia ja tapoja käyttää vapaa-aikaansa: kodin uudelleen sisustaminen, ylimääräisen tavaran karsiminen ja kierrättäminen, lukeminen, runsas ulkoileminen ja luonnossa liikkuminen, mindfulness ja hiljentyminen, itsensä kehittäminen uusia taitoja opiskelemalla erilaisten Youtube-tutoriaalien ja opaskirjojen avulla ja niin edelleen. Pandemian alkuvaiheessa monissa kotimaan luontoliikuntakohteissa, esimerkiksi luontopoluilla ja luonnonpuistoissa, jouduttiin kävijämäärää jo rajoittamaankin. Positiivinen ongelma, sanoisin.

Oletko mennyt itseesi tai arvottanut elämääsi uudelleen?

Kuinka moni teistä on käyttänyt pandemian mukanaan tuoman mahdollisuuden hiljentyä itsensä äärelle, käydä läpi omaa sisintään, tutkiskella tunteitaan ja rentouttaa itseään? Lueskellut kenties mielen sopukoihin keskittyviä oppaita, hakenut tsemppiä ja uutta suuntaa voimalausepostauksista sosiaalisesta mediasta tai osallistunut esimerkiksi etänä järjestettäviin keskusteluryhmiin ja seminaareihin koskien mielenterveyttä, mielen ongelmia ja tunteiden käsittelyä? Tai vaikkapa tehnyt hengitysharjoituksia?

Kaikkea edellämainittua on tarjolla yllin kyllin, ja kuten aiemmin jo mainitsin, niin näitä tuskin on koskaan käytettykään niin paljon kuin nyt pandemian myllätessä pallollamme. Uskon, että tämä hyvin poikkeuksellinen (ja toivottavasti ei enää koskaan toistuva) tilanne on opettanut jokaiselle meistä jotain omasta itsestämme. Esimerkiksi sen, että kuinka yksin sitä saattaakin yhtäkkiä olla. Tai sen, että kun koti on ainoa paikka, jossa olla turvallisesti, niin sen tahtoo olevan siisti, inspiroiva, viihtyisä ja rentouttava. Tai vaikkapa sen, että ihan joka päivä tai edes aivan joka viikko ei ole pakko päästä kauppoihin juoksentelemaan parhaan tarjouksen perässä. Kaikkea ”tarpeellista” ei ihan oikeasti välttämättä tarvitsekaan.

Pandemian ajasta on parhaimmillaan saanut todella paljon irti, varsinkin silloin jos ajan on käyttänyt oman hyvinvointinsa tutkimiseen ja mielensä läpikäymiseen. Ehkä nykyinen työpaikkasi ei olekaan sinulle se, jossa näet itsesi kymmenen vuoden päästä? Ehkä nykyinen kotikaupunkisi ei tarjoa sinulle viihtyisää ympäristöä, jossa tuntisit olosi kotoisaksi? Ehkä uskoit asioiden olevan hyvin, kun kipitit take away -kahvimuki huulilla työpäivästä toiseen, salille tekemään ”rentouttavat” lihaskuntoharjoitukset ja sitten kaaduit väsyneenä pakastepizzan kanssa sohvalle Netflixin ääreen, josta lopulta havahduitkin sama pizza kylmänä muutaman tunnin päästä, kun kaukosäädin putosi lattialle.

Sitten on se toinen puoli…

Kuitenkin on olemassa myös ryhmä, joille pandemia-aika on ollut täyttä helvettiä potenssiin kaksi. Kenties he kärsivät yksinäisyydestä jo ennen eristäytymistä. Ehkä seinien sisäpuolella väkivallan uhka oli todellinen tai jopa osa arkea. Ehkä seinien päällekaatuminen aiheutti välittömän pullo huulille -reaktion eikä se hellittänyt missään vaiheessa. Moni jäi yksin. Kaikilla ei välttämättä ole mahdollisuutta tai kykyä olla etäyhteydessä toisiin ihmisiin. Ikävä lähimmäisiä kohtaan kasvaa niin suureksi, että lopulta se käy sammuttamaan positiivisuuden liekkiä sisässä ja aiheuttaa loputonta surua, katkeruutta ja lopulta vihaa. Kaikki eivät kykene kuuntelemaan itseään ja käymään omia asioitaan läpi. Omasta itsestä on tullut pahin vihollinen ja oman pään sisässä kaikuvat asiat ovat sitä kaikkein pahinta mahdollista kuultavaa.

Yhtäkkiä sitä pelkääkin omaa itseään ja sitä, että mitä sieltä oman pään sisältä oikeasti kuuluu. Kaikki saattoi olla ihan hyvin, mutta sitten olikin pysähdyttävä. Tulikin hetki, jolloin tuli tunnustelleeksi omaa itseään ja omaa mieltään. Tuli ehkä kuultua aidot omat ajatuksensa ensimmäistä kertaa. Yhtäkkiä sitä saattoikin havahtua siihen, että pelkää itseään ja omia ajatuksiaan.

Loppupandemian agenda: pidä huoli itsestäsi

Hyvinvointimme koostuu monenlaisista yksittäisistä asioista. Se on suuri kokonaisuus, joka sanelee hyvin pitkälti sen, että miten kauan ja millaisena elämme elämäämme. Kun itse voit hyvin, niin sitä samaa hyvinvointia on paljon helpompi jakaa myös eteenpäin. Isoa kokonaisuutta ei kannata alkaa paukuttamaan kerralla uusiksi; se voi olla täysin mahdoton urakka, joka kaatuu heti starttipistoolin pamahdettua ja savun hälvettyä. Aivan kuten palapelikin, niin hyvinvointia voidaan rakentaa yksi pala kerrallaan. Paloja ei kuitenkaan ole edes tuhatta, tuskin edes satoja.

Toivon pandemian väistyvän pian, jotta ihminen pääsee jälleen toteuttamaan omaa tarvettaan sosiaaliseen kanssakäymiseen muiden lajitovereidensa kanssa. Mutta toivon myös, että viimeistään tässä vaiheessa näet myös pandemian mukanaan tuoman mahdollisuuden omaan henkiseen ”varikkopysähdykseen” ja käytät sen parhaasi mukaan. Väritä värityskirjoja stressin lievittämiseksi, meditoi rauhoittuaksesi, tee hengitysharjoituksia rentoutuaksesi, liiku luonnossa päästäksesi jälleen osaksi sitä suurta kaikkeutta, joka meidät ympäröi, kehitä itseäsi tai hanki uusia taitoja itse- tai etäopiskelulla ja uskalla haaveilla pandemian jälkeisestä elämästä.

Ja kun pandemia päättyy, niin käy halaten läpi kaikki lähimmäisesi ja kerro heille, että miten paljon heistä välität. Tulevaisuudessa eivät asiat ole välttämättä aina hyvin ja silloin voi olla jo liian myöhäistä. Tämäkin nyt koettu tapahtui kaikki noin silmän räpäyksessä ja moni jäi märkine kenkineen kylmään seisomaan.