(Julkaistu alun perin Juuson Mielijohteesta -blogissa 7.7.2020)

Istun kahvilassa kirjoittamassa tätä. Siemailen cappuccinoa ja pureksin lämmitettyä lohipiirakkaa. Samalla kuuntelen Wardrunaa Spotifysta. Nukuin aamulla pitkään, söin irtokarkkia ennen varsinaista aamupalaa ja katselin Netflixistä dokumenttia Chicago Bullsista. Koska minä voin.

Viime viikolla sahasin kotonani uniikin massiivipuisen kirjahyllyn kahteen osaan: tv-tasoksi ja pieneksi hyllyksi. Kävin sitä varten ostamassa käsisahan. Vartavasten. Ostin myös isomman tv:n. Järjestin olohuonettani ja makuuhuonettani kaksi iltapäivää uusiksi, jotta se mahtui kunnolla paikoilleen. Myin myös ruokapöytäni. Koska minä voin.

…koska minä voin jakaa somessa voimalauseita

Puhun ihmisille mielenterveydestä, masennuksesta ja omista elämänkokemuksistani. En kuitenkaan kaikille, sillä puntaroin jokaisen ihmisen erikseen; tutkin, että voinko luottaa heihin ja ovatko he sellaisia, joille uskoisin sisimpäni asioita. Jaan sosiaalisessa mediassa voimalauseita, ajatuksia, mietteitä, siirappisia ”uudelleensyntymistarinoita” ja kerron samaistuvani niihin voimakkaasti. Haluan ilmaista ihmisille, että kaikki on mahdollista, kun vain uskoo itseensä ja on valmis muutokseen. Koska minä voin.

Liikun luonnossa ja nautin luonnon yksinkertaisista asioista. Pysähdyn ihailemaan maisemia, kuuntelemaan lintujen ääniä, haistelemaan erilaisia tuoksuja ja istumaan kaatuneille puunrungoille. Kerään mukaani erikokoisia ja -näköisiä kiviä ja keppejä, koska ne vain jostain syystä puhuttelevat minua ja tahtoisin tehdä niistä jotain. Kerään niitä parvekkeelleni ja hyllyyni. Haalin sieltä täältä erilaisia askartelumateriaaleja, käytin ne tai en. Kerään, vaikka muut eivät sitä ymmärtäisi. Kuvaan luonnossa joko järjestelmäkamerallani tai kännykälläni. Haaveilen luonnossa nukkumisesta. Ostin sitä varten retkeilyriippumatonkin. Koska minä voin.

…koska minä voin sanoa myös ei

Kieltäydyn tarvittaessa, jos minulta oletetaan tai odotetaan jotain, joka ei ole minun mieleeni. En anna ihmisten määrittää minua itseäni tai sitä, että kuinka minun tulisi elämäni elää. En anna ihmisten mielipiteiden vaikuttaa siihen mitä puen päälleni. Puen ylleni vaatteita, joissa minun on hyvä olla ja joista itse pidän. Koristan itseni ja asuntoni minun näköiseksi, sen hetkisen fiiliksen mukaan. Yhtenä päivänä kuljen nahkatakissa ja farkuissa, seuraavana päivänä pellavahousuissa, ruutupaidassa ja lippiksessä. Kasvatan pitkän ja muhkean parran, jota tavalla tai toisella aika-ajoin siistin tai siistitytän ammattilaisella. Koska minä voin.

Teen arkeeni ja elämääni suunnitelmia. Luon haaveita ja unelmia, joita kohden pyrin. Teen päätöksiä, tempauksia ja hankintoja hetken mielijohteesta. Jos joku hankinta osoittautuu myöhemmin hölmöksi, turhaksi tai vääräksi, hankkiudun siitä eroon; yleensä laittamalla sen kiertoon. Jaan elämääni ihmisten kanssa, jotka katson sen arvoiseksi. Koska minä voin.

Käytän aikaani parhaaksi katsomallani tavalla. En enää pakota itseäni tekemään itseni arvokkaaksi hirvittävällä määrällä tekemistä. En tee asioita vain muille ohittaen täysin oman itseni ja omat haluni/tarpeeni. En aja itseäni uupumuksesta toiseen miellyttämällä muita. Tahdon nauttia mahdollisuudesta vain maata sängyssä tekemättä mitään. Nauttia mahdollisuudesta ”nukkua liian pitkään” ja valvoa ”aivan liian myöhään”. Olen isä, olen poikaystävä, olen työtön, olen tuleva opiskelija, olen käsityöintoilija, näpertelijä, penkkiurheilija, musiikin suurkuluttaja, fiilistelijä, haahuilija, tutkiskelija, kahvi- ja teehifistelijä, yrittäjä, keskiaika- ja viikinki-intoilija, helteiden vihaaja, liian paljon somessa aikaa viettävä, kirjoittelija, elämää opetteleva ja vielä omaa identiteettiä ja omaa minää kasaan laittava nuorehko mies. Koska minä voin.

…koska minä voin välttää paniikkikohtaukset

Tällä hetkellä pyrin välttämään oravanpyörää. Otan tietoisesti paljon rennommin. Opettelen nauttimaan elämästä, joka minulle on annettu ja joka vasta pikkuhiljaa alkaa rakentumaan minun itseni ympärille. Rakennan itsestäni pikkuhiljaa itseni näköisen. Sellaisen, joka minun olisi tullut aina olla. En kaipaa rakennusapua muilta, vaan kaiken on lähdettävä minusta itsestäni. Rakennan meidän näköistä elämää ja kotia minulle ja pojalleni. Koska minä voin.

En herää aamulla 4:30, nouse väkipakolla aamupalalle ja kulje tehtaan portista sisään juomaan kitkerää kahvia. En laske sekunteja jokaiseen kahvi- tai ruokataukoon ja kotiinlähtöön. En panikoi siitä, että töiden jälkeen on imuroitava, tiskattava, pyykättävä ja sitten tehtävä kymmenelle ihmiselle heille lupaamani palvelukset ja asiat. En lupaa itseäni mihinkään, mihin en oikeasti ole kykenevä/halukas/valmis. En alistu toisten tahtoon. En anna elämääni muiden käsiin. Tahdon välttää paniikkikohtaukset, ahdistuksen sekä aivoinfarktit. Koska minä voin.

…koska minä voin tunnustaa olevani tärkeä ja arvokas

Kannan mukanani muistivihkoa, jonne kirjoitan hyviä ja huonoja ajatuksia ja fiiliksiä. Varjelen tuota vihkoa kuin lastani. Vuodatan vihkoon syvimmät tuntoni, pelkoni, unelmani, tunteeni, iloni ja suruni. Kirjoitan hiukan niihin viitaten toisinaan myös tänne blogiini, en kuitenkaan yhtä tarkasti tai henkilökohtaisesti kuin vihkossani lukee. Tahdon ympäröidä itseni ihmisillä, joille olen muutakin kuin kantoapu, kuljettaja, sylkykuppi, käännytettävä ja manipuloitava variksenpelättimen kaltainen olio, jota voi siirrellä haluamallaan tavalla haluamaansa paikkaan. Tahdon vaalia suhteita, joissa myös minä olen merkitsevä osapuoli muutenkin kuin tekemisen määrän perusteella. Määritän itse oman arvoni. Koska minä voin.

Jaan tasa-arvoon, eläinten oikeuksiin, kasvissyöntiin ja veganismiin liittyviä artikkeleita. Jaan artikkeleita mielenterveydestä, parisuhteista, avoimuudesta sekä ihmiskunnan ongelmista. Toimin WWF:n norppakummina ja teen joka kuukausi rahalahjoituksen saimaannorpan suojelutyölle. Koen jonkinlaista yhteyttä tiettyihin eläinlajeihin, esimerkiksi saimaannorppaan sekä tiikereihin. Koen symboolit ja symboliikan yhtenä maailman mielenkiintoisimmista asioista. En puhu politiikasta, en ymmärrä politiikkaa enkä tahdo oikeastaan ottaakaan poliittisista asioista selvää. Jättäisin äänestämättä, jollei minulle olisi istutettu kansalaisvelvollisuuden aatetta niin tiukasti päähän. Sanon tämän ääneen, koska en enää pelkää sanoa sitä. Ja koska minä voin.

…koska minä voin luoda itseni uudelleen

Uskon siihen, että kaikki elämässä tapahtuvat asiat tapahtuvat jonkin suuremman syyn vuoksi. Että kaikella on tarkoitus. Että tarkoitus ei ole välittömästi sillä sekunnilla selvää, vaan että se voi selvitä vasta vuosien päästä. Uskon, että kaikesta on mahdollista oppia ja sitä kautta tehdä pala palalta tulevaisuudestaan parempaa. Uskon vahvasti, että hyville ihmisille tapahtuu hyviä asioita. Uskon, että pettureille, valehtelijoille, väärintekijöille ja hyväksikäyttäjille käy lopulta huonosti. Aina. Uskon myös karmaan: että tekemällä hyvää myös sinulle tapahtuu hyvää. Uskon, että jos teet vain pahaa toisille, niin myös sinulle tapahtuu vain pahaa. Koska minä voin.

Kirjoitan tämän tekstin itselleni muistutukseksi siitä, että minun elämäni langat ja rakennuspalikat ovat täysin minun omassa repussani ja taskuissani. Kirjoitan tämän siksi, etten anna toisten enää määrittää minua ja tehdä minusta sitä, mitä he haluavat minun olevan. Kirjoitan tämän itselleni oman identiteettini rakennuksen perustukseksi. Toivon, että juuri sinä saat tästä myös omalle kohdallesi jonkinlaisen idealamppuefektin. Tahdon, että ajattelet hetken itseäsi ja sitä, että oletko oikeasti se, joka tahdot olla vai oletko jotain sellaista, joka miellyttää muita ja jolla teet muut onnelliseksi; oman itsesi uhallakin. Toivon, että juuri sinä voit hyvin…

…koska minä voin.